May 4, 2014

Nautiskelen "uudesta" kodista


Heippa!


Vihdoinkin pääsen taas bloggaamaan! Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta. Sen jälkeen kärsin jonkinmoisesta vatsataudista ja kotityöt lykkääntyivät. Toisaalta lähestyvä Suomen reissumme aiheuttaa mieluisia lisätöitä. Sunnuntaiaamupäivänä saan puolisoni suosiollisella myötävaikutuksella vihdoin tarttua näppäimistöön ja hiireen, ja jakaa näkymiä ja fiiliksiä kodistamme. 

Olen vieläkin niin iloinen siitä, että saamme jäädä tänne Müncheniin. Nyt on mukava laittaa kotia mieleisekseen, kun voi ajatella asuvansa tässä vähän pidemmän aikaa.

Kukkakimpusta pelastetut gerberat Kivi-tuikkulyhdyissä

Aikanaan valitsimme juuri tämän asunnon sitä silmällä pitäen, että tämä on väliaikaisratkaisu. Siksi meillä ei ole omaa pihaa. Kaipaan sitä, että voin vain laittaa lapset pihalle ja tehdä omia töitä sisällä. Onneksi tämä on mahdollista molempien isovanhempien kotona Suomessa, arvostan sitä kovasti. Mielestäni lapsuuteen kuuluu sellainen omatoiminen ympäristön tutkiminen.

Meidän lähellämme täällä Münchenissä on ihana iso puisto. Sen vuoksi alunperin rohkenin pihattoman asunnon valitakin. Itse en ole koskaan ollut mikään ulkoilija - lapsena yritin keksiä aina sata eri syytä, jotta pääsisin jo pihalta sisälle piirtämään, askartelemaan, lukemaan... Nykyään tykkään kävelemisestä ja ehkä hieman jopa juoksemisestakin. Nautin puiston vihreydestä, raikkaudesta ja erilaisista tuoksuista.

Lasten ulkoiluttaminen leikkipuistossa on ollut minulle haaste, koska penkillä istuminen on tylsää. Nyt lapset alkavat olla siinä iässä, että molemmat opettelevat kovaa vauhtia uusia taitoja. Se on minusta kivaa, kun voin osallistua heidän touhuihinsa auttaen ja rohkaisten, ja iloita heidän kanssaan heidän oppiessaan uutta.

Tähän taloon kuuluu kyllä puutarha, mutta sen omistaa alakerrassa asuva vuokraemäntämme. Hän pitää pihastaan oikein hyvää huolta, joten näkymät ikkunasta miellyttävät silmää. Yhtenä päivänä olohuoneen ikkunasta katsellessani tajusin, että näkymä muistuttaa hieman sitä, jonka näin lapsuudenkodissani Suomessa. Sielläkin olohuoneen sohvalla löhötessä saattoi katsella ikivihreitä puita ja taivasta.

Viime kesänä olimme lähes kaikki sään puolesta parvekkeella istuskeluun sopivat päivät Suomessa. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että tulemme olemaan lämpimiä päiviä myös täällä Münchenissä. Laitoin ennen pääsiäistä parvekkeen kesäkuntoon, ja nautimme siinä jo muutamat välipalatkin. Kalusteet ovat vuokraemännän, joka armeliaasti antaa meidän niitä lainata. Haaveilen kyllä omista kalusteista, mutta haluaisin sellaiset romanttiset, takorautaiset tuolit ja pöydän. Ne maksavat tosi paljon enkä ole vakuuttunut niiden istumismukavuudesta.

Maisemoin pyykkitelineen häämatkalta tuodulla rantapyyhkeellä.
Parvekkeellemme paistaa aurinko suunnilleen iltapäivän kello neljästä alkaen.

Lyhty LED-valoineen on sijoitettu siten, että se toimii ikkunan läpi myös makuuhuoneemme yövalona. Kukat purkkeineen on antanut hoitooni vuokraemäntämme.

Olen saanut Suomesta mukaani paljon räsymattoja. Tykkään käyttää niitä, koska ne tuovat mukavasti väriä huoneisiin. Pitäisi vielä selvittää, missä niitä täällä voi puhdistaa. Sain pari päivää sitten inspiraation sisustaa uusiksi matoilla -  ja olipa mukavaa, kun ne olivat kellarivarastossa yhdessä paikassa ja järjestyksessä!


Tämä matto oli aiemmin eteisen käytävässä, mutta värikkyytensä vuoksi se sopii hyvin värikkääseen olohuoneeseen. Se on myös tarpeeksi pitkä johtamaan olohuoneen ovelta parvekkeen ovelle.


Nämä vaaleansiniset matot löysin varastosta. En ole aiemmin tykännyt niistä, kun ne on niin hillityn värisiä. Mutta tähän käytävään, joka näkyy ovesta sisään tullessa, tuo hillitty ja rauhallinen väri sopii hyvin. Ompelin kaksi mattoa yhteen, jolloin matosta tuli käytävään juuri sopivan mittainen. Olin tosi tyytyväinen tähän löytöön! Kun lapset tulivat kotiin Kindergartenista, hekin huomasivat heti muutoksen.

Alkuvuodesta ottamissani kuvissa näkyy, miltä eteisemme aiemmin näytti.


Siinä oli siis yhteensä kolme mattoa, jotka seilasivat paikoiltaan jatkuvasti. Myös eteisen pöytä oli liian pieni ja matala paikkaansa eikä eteinen näyttänyt lainkaan sisustetulta. Tältä tila näyttää nyt:



Matot rajaavat tilan nyt paremmin, eteisen sisustus on rauhallinen ja näyttää kokonaisuudelta. Monet sisustajat sanovat, että eteinen on kodin tärkein tila - näet sen itse ensimmäiseksi, kun tulet kotiin. Ja eteinen on se tila, joka toivottaa myös vieraasi tervetulleeksi. 

Lisäksi lapsiperheessä eteisen on pakko olla toimiva, jotta lähdöt ja kotiintulot pukemisineen ja riisumisineen onnistuisi sujuvasti. Lapset säilyttävät asusteensa korilipastossa ja kenkänsä kuvassa näkyvässä hyllyssä. Minun käsilaukkuni paikka on juuri tuossa, missä se nytkin nököttää.


Lapsillamme on oma naulakko sopivalla korkeudella, johon he ripustavat reppunsa ja takkinsa Kindergartenista tullessa. Joskus tavarat löytävät paikoilleen ilman sanomista, joskus ei sitten niin millään. Tiedättehän!

Hauska yksityiskohta, jonka huomasin vasta valokuvatessani eteistä: uusi "neliniitinen" matto sopii kuvioltaan hyvin yhteen korihyllyn kanssa.


Loppuhuipennukseksi tähän postaukseen vielä jotain muuta kuin kodin järjestämistä. Päätös tänne jäämisestä innosti minua taas kutomaan - kun ei tarvitsekaan luopua kaikista ihanista langoista. Jaakko on ollut ilman sopivia villasukkia ainakin yli vuoden. Nyt hänellä on uudet. Jaakko sai itse valita langat ja minä sommittelin ne sukkaan. Nyt ei enää pojan varpaiden tarvitse palella!


No comments:

Post a Comment