Löysin valkoisen korpin! Siis asiaa kierrätyksestä.

Jee! Löysin paikan, jonne voin viedä kaikki tarpeettomat tavaramme!

Tämän müncheniläisen Ekotorin (joita Suomessakin on monella paikkakunnalla, ei yksin Turussa) nimi on Weisser Rabe, valkoinen korppi. Nettisivujen mukaan sinne saa viedä kaikkea kotitaloustavaraa, ja työntekijät ovat tuettuja työmahdollisuuksia tarvitsevia ihmisiä. Eli ihan sama kuvio kuin Ekotorillakin. Weisser Rabe on myös yhteiskunnallisesti tunnettu, kirkon ja kaupungin tukema yritys. On siis varmasti parempi viedä tavaransa tuonne kuin heittää kelpo kapistuksia roskikseen.

Löysin muuten tämän paikan Saksan englantia puhuvan yhteisön nettisivulta, kun googlasin "Goodwill in Munich". Goodwill on rapakon takana ilmeisen tunnettu kierrätystavaraa vastaanottava sosiaalinen yritys, jonne kaikki organisoinnista bloggaavat amerikattaret vievät autolasteittain tavaraa.

Haalin heti kokoon kolme kassillista jo aiemmin valitsemiani, kierrätykseen toimitettavia tavaroita. Tällä putiikilla ei valitettavasti ole noutopalvelua, joten minun piti itse toimittaa tavarat paikalle - ilman autoa. Siispä pakkasin kassit ja itseni pyörän selkään, ajelin metroasemalle ja hyppäsin metroon. Kiikutin tavarani tiskille ja vanhempi rouva otti ne hymyillen vastaan - "mitäs kaunista oletkaan tuonut". En tiedä täyttikö tavarani hänen kauneusihanteensa, mutta eipä minun tarvinnut jäädä ottamaan siitä selvää. Rouva ei edes alkanut avata kassejani siinä tilanteessa. Ihanaa! Vihdoinkin paikka, jonne voin viedä kaiken ylimääräisen!

Tämä asia on aiheuttanut minulle stressiä. Ei ole mitään hyötyä lajitella tavaroitaan säilytettäviin ja kierrätettäviin, jollei ole paikkaa minne kierrätettävät viedä. Nyt ei ole enää sitä stressiä, paikka on löytynyt!

Näistä tavaroista pääsin eroon:
- pari reppua ja kassi, joihin tavarat pakkasin
- lastenvaatteita (pakkasin mukaan lähinnä siksi, että sain lasitavaran kulkemaan rikkoontumatta repussa)
- tuikkulyhtyjä ja kynttilöitä
- pehmo- ja muita leluja
- joitain koriste-esineitä
- vaihtokehyksiä ja valokuvaraameja
- kampoja

Tiedän että varastossamme on joitakin tavaroita, jotka voi vielä viedä kierrätykseen. Lisäksi voin nyt käydä läpi keittiötarvikkeitamme ja hankkiutua eroon tarpeettomasta. Jonain päivänä voimme vuokrata pakettiauton ja viedä myös isot huonekalut ja muut käsipelillä kulkemattomat tavarat.

Toisaalta, müncheniläinen evankelis-luterilainen diakoniatyö tarjoaa myös hakupalvelua esimerkiksi huonekaluille. Sellaista palvelua käytin Ulmissa ja se oli mahdottoman kätevää: pari kaveria kävi ensin katsomassa, mitä meillä on tarjolla, ja sitten myöhemmin tulivat hakemaan ja kantoivat lähes kaiken meille tarpeettoman autoonsa. Mutta jos itse vuokraamme auton, voimme samalla kertaa toimittaa ylimääräiset tavarat sekä kierrätykseen että kaatopaikalle. Tai kavereille, jotka huolivat mööpeleitämme...

                                                                    ***

Laitanpä tähän loppuun vielä kuvan olohuoneestamme, joka saa taas nauttia sohvapöydän läsnäolosta. Mielestäni tämä sohvapöytä on hieman suuri ja korkea käyttötarkoitukseensa, ja siksi se olikin nyt viimeksi lastenhuoneessa piirustuspöytänä.

Päätin siirtää sen kuitenkin alkuperäiseen tarkoitukseensa, koska sohvan edessä kipeästi tarvitaan pöytää. Olen yrittänyt pärjätä pelkillä tarjottimilla, jotka voi laskea sohvalle, mutta ei se toimi. Vaikka teekuppi pärjääkin siinä tarjottimella, tarvitsevat lapset kuitenkin paikan värittää, pelata ja leikkiä leluilla myös olohuoneessa. Kokolattiamatolla ei voi piirtää ja lautapelitkin liikkuvat turhan helposti.

Huomatkaa myös upea punainen saksalainen sohvamme sekä ystäväni Emilyn maalaama taulu "Red drops".